24.1.2013

Mums Mums



 Viime viikonloppuna innostuin leipomaan taas kerran Leilan reseptien mukaan. Sen innostuksen tuloksena syntyi kahdenlaisia muffinsseja; kirpeän raikkaita sitruuna-unikkomuffinsseja ja suussa sulavia marenki-suklaamuffinsseja. 
Täältä löytyy resepti sitruunaisiin herkkuihin ja täältä puolestaan suklaisiin. 
Ehkä mä en noin kunnianhimoisia leivontasuunnitelmia tee ensi lauantaille, nimittäin varmaan reilun neljä tuntia viettelin keittiössä noiden parissa ;) Mutta onhan se toki hirmuisen mukavaa puuhaa. Ja kun ei vaan osannut valita että kumpia olisin tehnyt! 
Nyt onkin taas elelty keveää viikkoa ja sokerikoukku on onneksi muuttunut liikuntakoukuksi. 
Silti: vesikielellä lauantaita odottelen :)





Herrrrkullista torstaita!

22.1.2013

"Onko mukavaa olla kotona?"

..tuon kysymyksen meijän kaksivuotias kajauttaa aika usein kun tullaan jostain kotiin. Semmosella kimakalla, ihanalla äänellä. No ei paljon tarvii vastausta miettiä; "on!".


Ihanan kaoottinen työhuoneeni. Siellä kaikki on varmassa tallessa ja ympäristö inspiroi luomaan uutta!





Viikonloppuna kannettiin kaikki peitot ja tyynyt sohvalle. Rakennettiin pesä, jossa oli ihana köllöttella ja kattoa telkkaria. Siinäpä sitten nukuttiinkin yö ja aamulla poju kyseli, että "Oliko mukavaa nukkua sohvalle?". Tuossa ekan kirjaimen kohdalla tulee semmonen tosi kimakka äänne, se on hauska :D
Mukavan leppoisaa viikkoa!

20.1.2013

Oli visio..

Mulle tuli joitain viikkoja sitten hirmuinen tapetointi-into. Työhuoneen tapetteja ei ollut vielä vara tilata, joten päädyin tuollaiseen hieman pienempään projektiin. Selailin netistä erilaisia tapetti-vaihtoehtoja ja päädyin Pip Studion ihastuttavaan kukka-tapettiin. Minähän oon sitten teinivuosien (juu, silloin oli oman huoneen kaikki seinät maalattu kirkkaan sinisellä. Hyi! :D) inhonnut sinistä.. Mutta tässä se vaan kolahti, ihana :) 

Yllätin sitten ukko-kullan ja revin hänen töissä ollessaan vanhan tapetin pois. Kyllä hän vähän ilmehti kun ovesta astui sisään, mutta irroitteli listat sitten kiltisti.



 Seuraavana päivänä hänen töistä tullessaan näky olikin sitten tällainen :) 
Mää tykkään. Ja kovasti! Tapetin kuviointi on sen verran levoton, että se sopii tuollai pienelle alueelle hyvin. Meni vain yksi rulla, tai no siitäkin jäi vielä tosi paljon tapettia askarteluihin. 
Ja tapetointi-puuhaanhan meni ehkä 15 minuuttia, joten mukava pieni projekti lasten ollessa päiväunilla. Minä kun haluan tehä just silloin kun ispis iskee ja just sillai kun minua huvittaa ;) Elikkä tämäkin tapetointi oli vähän semmonen hauska juttu, että jos vaikka mun iskä tai mies olis ollut kattelemassa niin ois siinä silmiä pyöritelty :D Mutta sain tapetin seinään, enkä sotkenut paikkoja sen kummemin. Enkä edes sähköiskuja saanut. Juu-u, ihan ite irroitin pistorasiankin seinästä (muistin kyllä ottaa sulakkeen pois) ja vielä tein "kytkennät" ja laitoin paikoilleen. Sähkömiehen vikaa?


 Ostin jo aikoja sitten Patinaputiikista pari rullaa mun mielestä maailman ihaninta tapettia. Tämä on oikestikkin vanhaa ja kärsinyt jonkun verran, joten sillä ei seiniä voinut enää tapetoida.
Oon käytänyt sitä joihinkin pikku-askarteluihin, niinkuin esimerkiksi tuohon alla näkyvään lokerikkoon. Siellä mun ompelutarvikkeet on ainakin jotenkuten järjestyksessä :)
 Äitiyspakkauksen laatikko on tosi hyvä säilytyslaatikko, hyvän kokoinen ja tukevasta pahvista tehty. Mutta ei se nyt oikein kuosinsa puolesta natsannut meidän sisustukseen. Sen päällystäminen onkin ollut jo pitkään to do-listalla. Päällystinpä sen sitten noilla ihanuus-tapeteilla niin saan ihailla sitä päivästä toiseen :)
Pikkusenhan se rupes kuivuttuaan kuprottamaan, mutta ei se haittaa. Tykkään ja paljon!

 Tämmösiä rojekteja tällä kertaa meijän huushollissa. Ollaan vietelty oikein leppoisaa viikonloppua. Nytkin vielä pyjamissa haahuillaan :) Ihanaa joskus vaan oleilla ilman mitään sen kummoisempia suunnitelmia. 

Leppoisaa sunnuntaita myös sulle!

18.1.2013

Whop-whop-whoopies

 Oon tainnu hehkuttaa ihanaa Leilaa jo aiemminkin täällä, mutta se nainen on kyllä hehkutuksen ansainnut. Leila bakar on ehdottomasti inspiroivin leivonta/ruoka-ohjelma ikinä. 
Nyt Livillä pyörii Leila bakar i Frankrike - Leila leipoo Ranskassa.
Leivontamaailmassa on trendejä, niinkuin vähän joka asiassa. Yleensä ne saa alkunsa jenkeistä ja rantautuu sitten pikkuhiljaa myös tänne Suomen maahan. Silloin kun mä hurahdin leivontaan, "muotia" oli cupcaket ja niitä on tullut tehtyä varmaan ainakin sadalla eri reseptillä :) Sen jälkeen villitykseksi nousi ranskalaiset Macaron-leivokset, ne on tosi haastavia leivottavia, mutta kunnes parin yrityksen jälkeen löysin juuri mulle sopivan macaron-reseptin, niitä on syntynyt jos jonkin makuisia ja värisiä. Macaronsien jälkeen tuli cookiepopsit eli keksi-/kakkutikkarit. Ne on mukavan helppoja tehdä ja niistäkin voi tehä lukuisia variaatioita. Niitä on meillä melko monessa juhlapöydässä ollut tarjolla! 
Uusin kotileipureiden hypetyksen kohde on Whoopiesit. Mää oon niitten tekmistä vaan lykännyt ja lykännyt. Mutta Leilan ohjelman inspiroimana päätin kokeilla tätä reseptiä, suklaiset whoopiet Nutella-täytteellä. Nämä olikin melko helppotekoisia, mutta reseptiä jouduin hippusen muuttamaan, jauhoja taikina ainakin kaipasi minun mielestä vähän enemmän. Tällä makuyhdistelmällä nämä ei noussut mun suureksi suosikiksi, mutta aion kyllä kokeilla vielä. Esimerkiksi kesäinen herkku olis varmasti valkosuklaa-vadelma. 

Jännityksellä odotan, mikä herkku on seuraava muoti-ilmiö keittiöissä kautta maan :)
Herkullista viikonloppua! 
(ps. keveä elämä on sujunut hyvin, muutama kilo on jo karissut ja mieli on hyvä. Huomenna kuitenkin leivotaan ja vähän maistellaanki )


15.1.2013

Oi inspiraatio, olet ihana!

Onkohan se tää alkava kevät vai mikä, joka saa inspiraation oikein valloilleen. Aina mulla päässä risteilee idea poikineen, mutta nyt on jotenkin semmonen kauhee luomisvimma ja palan halusta toteuttaa kaikkia ajatuksia. Inspistä löytyy niin sisustukseen, ompeluksiin ja reseptikokeiluihinkin. 
Ja jos nyt tässä välissä oikein nätisti pyytää, niin saisko sen lisätunnin taikka kaksi näihin vuorokausiin, kiiiiiitos! *Silmänripsien räpsytystä* 



Pehmoiset maatuskat ja pöllöt oon ommellut jo viime vuoden puolella. Niitä syntyikin melkoinen armeija. Pehmotukset tekivät hyvin kauppansa joulun alla, mutta vielä useita mollusilmiä täällä odottaa uutta kotia :) 
Tykkään niin kovasti ommella noita, ihana on penkoa tilkkulaatikkoa ja valita kankaita. 





 Nämä molemmat on tilaustyövaatteita. Halusin vain sovittaa Teelle, hän kun vielä on niin pieni, ettei kieltäydy  sovittamasta tytön vaatteita. Kalastavista karhuista tuli söpönen mekko ja Kamomillahepasta a-linjainen tunika. 
Lanttu-akkakin pelmahti kuvaan, noh samalla hän esitelköön bodya, joka ommeltiin kyllä jo synttäreille. Tykkään niin kovasti tuosta kukka-kankaasta. Olikohan se Znokin..? Hihat on keltaista joustista. Yksiväriset hihat halusin tehdä, niin bodya voi käyttää hyvin myös liivimekkojen alla. 

Pakko vielä hehkuttaa Majapuun salaista kangaspakettia. Tilasin paketin "keltaisen ystävälle" ja kyllä tykkäsin. Punaista palloneulosta oli tuollainen kapeampi pala, mutta siitäkin saa vaikka mitä. Muita kankaita oli reilusti. Erityisesti tuo mäyräkoira-trikoo on vienyt mun sydämen. Sitä tilasin jo aiemmin ja salaa toivoin että tässäkin ylläripaketissa sitä tulisi. 

Mutta hei, mä sain tänään sen rakkaus-tapetin ja aattelin illalla lasten nukkuessa vähän puuhailla pikku-projektini parissa! Voisinpa jo huomenna näyttää sen täällä :)

10.1.2013

Kotikolo - ilo-olo

 Muutamia fiilistelykuvia. Mun pään sisällä leijalee nyt vaan pilvenhattaroita, vaahtokarkkeja ja kissankelloja. Harvoin oon huonolla tuulella muutenkaan, mutta nyt on vaan sellanen olo, että tää on hyvä hetki! Oon löytänyt paikkani maailmassa. Koti on niin täydellinen paikka, saan olla äitinä kahdelle mahtavalle lapselle, vaimo ihanalle miehelle. Ympärilläni on paljon huippuja ihmisiä. Uskon että oon vihdoin löytänyt sen jutun, jota haluan ihan oikeasti tehä työkseni, nautin siitä, rakastan sitä enkä voi kuvitellakkaan kyllästyväni.

Yks päivä istuskelin lasten kans ruokapöydässä ja radiosta kuului Johanna Kurkelan laulamana: "aivan kaikki askeleet, yksi kerrallaan, ovat tänne johtaneet". Katselin ympärilleni ja tuli semmonen fiilis, että nyt ollaan just siellä missä pitääkin. Siirappista, mutta totta ;) 




 Oon luvannut itselleni, että ompelen vähintään yhden vaatteen päivässä. Joko myyntiin tai itselle. Toki niitä saattaa jonain päivänä syntyä kymmenen ja toisena ei yhtään, mutta keskimäärin. Kangasvarastojen pakko huventua kun koko ajan on tulossa lisää. Ja mies oli vissiin sitä mieltä ettei toista kangaskaappia ole tulossa. Vaikka jos minä nätisti pyydän, niin kyllä se varmaan mulle jonkun säilytysratkaisin nikkarois. Noh, säilötään sitten pahvilaatikkoihin toistaiseksi :)






 Ihanan herkulliset suklaamuffinssit syntyy ihan perustaikinasta. Muutama suklaapala painetaan taikinan keskelle, niin valmiissa muffinsseissa on sitten ihana suklaasydän. Kuorrutteeksi sitten voi-suklaa-appelsiinikreemiä. Nämä vois olla Fazerina-muffinsseja. Kevyitä? No ei todellakaan! :) 
Mutta minä oon sitä mieltä, että silloin kun herkutellaan, niin herkutellaan kunnolla. Mutta ei sitten tehdä sitä ihan joka päivä, eikä joka toinenkaan.
Nyt meillä kevennellään ihan urakalla, joten nämä muffinssikuvat ei ole ihan tuoreita. Lauantai on herkuttelupäivä. Sitä siis ootellessa :) 
Mutta ihmeen hyvin minunkin kaltainen sokerihiiri on tykännyt pahimpaan makeannälkään mussuttaa maitorahkaa ja marjoja. Kyllä tuosta sokerikoukusta pääsee loppupeleissä aika nopeasti eroon. Kyllä mä silti joka päivä suunnittelen mielessäni, että mikäköhän se lauantai-päivän herkku sitten olis ;)  


Tilaamani ihanuus tapetti oli lähtenyt Hollannista matkaan, joten toivottavasti pian voin esitellä ihanan sisustusprojektini täällä :) 

Pirteän mukavaa loppuviikkoa!

3.1.2013

"Potnarskista"

 Niin meillä sanotaan tinaa valaessa, "Potnarskista". Mies väittää, että se on joku meijän perheen itse keksitty juttu. Ja minä kun oon aina luullut, että se on sellainen yleinen sanonta. Noh, väliäkös tuolla. Mutta perinne on perinne ja siitä ei poiketa. Ei sitten millään! 

 Uutta vuotta vietettiin perheen kesken ja mun vastuulle jäi jälkkärit. 
Tein sitruuna-inkiväärimuffinsseja ja tuollaiset Domino-mascarponemaljat. 
Muffinssit oli aivan mahtavia, niistä tuli mun uusia lemppareita. 
Just sellaisia kesäjuhliinkin sopivia, mukavan raikkaita.
Vuodenvaihde oli oikein hauska, mukava ja hitusen hulvatonkin. Syötiin hyvin perheen kesken ja vähän myös bailattiin ystävien kanssa. Intoutuipa mamma jopa tanssin pyörteisiin. 

Uusi vuosi on aina ihanaa aloittaa! Mielessä olisi monta hyvää lupausta, mutta jospa pidän ne vaan haaveina ja suunnitelmina. Ehkä ne sitten toteutuu paremmin! 
Oon jostain ihmeestä saanut ihan kauheen kovan inspiraation kodin sisustamiseen. Aina olen siitä tykännyt, mutta koskaan se ei ole mun mieltä näin kovasti täyttänyt. Elikkä erilaisista tuunauksista ja sisustusprojekteista voipi jatkossa olla tarinaa täälläkin. 

Olkoon vuotesi ihana! 

2.1.2013

Lovebirds


 Meijän ihanaiset ystävät kihlautuivat jouluaattona. Se oli kyllä niin ihana uutinen, että multa meni hetkeks pasmat ihan sekaisin. Uutinen ilostutti muutenkin ihanaa jouluaattoa niin, että koko ajan oli hymy korvissa. Hyvä uutisia on aina huippua kuulla ja tämmösia rakkausuutisia varsinkin. 

Noh, pitihän sitä kihlaparille keksiä jotain kivaa lahjaksi. Vähän aikaa piti tosiaan pähkäillä. Kun haluais antaa jotain itse tehtyä.. nättiä.. ei tylsää.. molemmille sopivaa.. 
Sittenpä tuli mieleeni ajatus ihanan isosta löhötyynystä, johon vois aplikoida jotain aiheeseen sopivaa. 
Rakastuneet lintuset tyynylle sittten liihotti. Eri värisiä puuvilloja on niin kiva yhdistellä ja se sommitteluvaihe onkin yksi mun suosikkeja. 


Tämä tyyny on tosiaan ihan mukavan kokoinen. Sopii vaikka lattiatyynyksi.
Tämän tyynyn saattelemana vietiin onnentoivotukset kyyhkyläisille.