Ah, ihania kesäpäiviä. Kun voit tallata pihanurmikkoa paljain varpain, syödä ulkona, juosta vesisuihkulla tehdyn kaaren alta, tarkkailla puutarhan kasvien kasvua.
Olla vaan ja kuunnella. Nuuhkia ja aistia.
Kesä ei ole mun suosikkivuodenaika, mutta silti se tuntuu, kuulostaa, tuoksuu ja maistuu hyvältä!
Linnun laulu, sateen jälkeinen tuoksu ja tuoreet mansikat. Kliseista, mutta totta :)
Uudet värikkäät kankaat ovat ilahduttaneet. Voi kuinka jo mieli halajaa ompelemaan niistä kaikkea kivaa. Mutta tunteja vuorokaudessa vain 24. Ja suurimman osan niistä kaksi palleroista haluavat ja nukkuakin pitäis jossain välissä. Muksut leikkivät päivä päivältä enemmän yhessä, nauraa räkättävät toistensa tekosille. Se on parasta! Kyllä vielä joskus kaipaan tätä aikaa, kun ne on minussa kiinni ja minusta riippuvaisia.
Sadepäivinä voin palata näitten aurinkoisten kuvien pariin!
Huomenna meillä juhlitaan reipasta 2-vuotiasta. Muistan hyvinkin tarkkaan kahden vuoden takaiset hetket. Mutta silloin en voinut mitenkään vielä käsittää, kuinka paljon voi rakastaa.
Ja kun syvällisyyskiintiö on tältä kerralta täytetty, kerronpa vielä, että kokeilen ensimmäistä kertaa tehdä muotokakkua. Se on viimeistelyä vaille valmis, mutta vielä en osaa sanoa, onnistuuko.
Jännittäääää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti