Ei enää kuukalainen

 Meijän pieni tirppana täytti tiistaina yhden vuoden. Ei ole enää kuukalainen (niinkuin isoveli on sanonut) vaan vuokalainen. Aamulla herätettiin neiti laululla ja vähän lahjottiinkin. Ikeasta löytyi aiemmin syksyllä tuommoinen ihana pastellinsävyinen kahvi-astiasto ja se oli ostettava. Sopii hyvin leikkiruokien kanssa. 

Synttäriaamun kunniaksi syötiin aamupalaksi mandariini-banaanirahkaa sängyssä. 

Siihen se ilo sitten aikalailla loppuikin, oli nimittäin neuvolakäynti heti aamusta ja piikkejähän siellä oli luvassa. 

Ai että pikkuista huuatti :( Ja melkoista kitinää oli pari päivää.

Tästä syntyi synttärilahja Lyytille. Kuvaa valmiista laitan myöhemmin, en nimittäin ehtinyt kuvata ennen käyttöönottoa ja nyt se on jo ihan sotkuinen kaikista rinnuksille tippuneista herkuista. 

 Tuollaista ihanan kuuraista maisemaa oon saanut ihastella aamuisin ompeluhuoneen ikkunasta.

 Ja työpöyvällä vallitsee hallittu kaaos, niinkuin aina :)

 Ihan huippua! Tänään saatiin lunta. Ja ihan reippaasti saatiinkin. 

Molemmat muksut oli ihan innoissaan. Pikku-Karhu tuskin muistaa viime talvea, on ollut ihan fiiliksissään lumesta vaan muumi-jaksojen perusteella ja Lyyti puolestaan vaan nökötti ja ihmetteli valkeaa ympäristöä. Sitten lähti konttaamaan kunnes kupsahti nokalleen hankeen. 

Kivvaa viikonloppua!!

Saunailta!

 Pehemiän kaupasta saa näitä ihania Ralliraita-joustofroteita. Niitä kotiutui meillekin ja heti kankaan nähtyäni ja tunnusteltuani päätin, että niistä on tultava kylpytakit murusille! En halunnut semmosta isoa, säkkimäistä takkia, joka sitten vyöllä "kursitaan" kasaan. Piirtelin sitten kaavan tuommoseen enemmänkin seitkytlukulaiseen saunatakkiin. Kasvunvaraa on, mutta takit on silti mukavasti vartalonmyötäisiä. 

Kummassakin on Kam-nepit edessä ja Lyytin takin huppu on vuoritettu ihanalla apila-trikoolla ja samaa trikoota on taskujen suilla. 

Näitä oli ihana tehä ja oispas kivaa saada joulun alla näitä enemmän oman puojinkin puolelle. 

 Tämä keltainen puuvillafroteinen saunatakkia syntyi tilauksesta eräälle pikku-typykälle. 

Meijän poju on suunnilleen saman kokoinen, joten hän sai toimia sovitusapuna :) 

Taskut ja hupun vuoritus on tehty omenapuu-trikoosta. Ja neppareina ihanat Kam-sydämet. 

Lopuks vielä kuva piposta, jonka tein pikkusiskolle synttärilahjaksi. Mustasta trikoosta tehty vuorillinen ruttupipo, johon aplikoin muutaman kettu repolaisen. 

Noihin kettuihin en varmaan kyllästy koskaan ja pitää kyllä tarkoin harkita, että mihinkä ne kankaat käyttää.. 

Tekis kauheesti tehä itselle vaikka toppi, mutta kummasta väristä? Lyytille liivimekko.. Pikku-karhulle kalsarit.. Hmmmm.. Mietintämyssy (=kettupipo) päähän siis!

Unikuun terapiahuoneen arvonta!

Unikuun terapiahuoneella arvotaan! 

Palkintona pitkähihainen aplikoitu paita, taatusti ihana. :) Osallistu sinäkin!

Herra Hu-Huu & co.

 Ompelin Nätti Designille tämmöisiä pehmotuksia. Ihan ekana tällaisen voi voittaa arvonnassa tuolla fb-sivulla ja sen jälkeen napsuttelen näitä sitten myyntiin. 

Kankaat ovat suurimmaksi osaksi puuvillaa, uutta ja retroa. Palat on aplikoitu kiinni ja otukset täytetty vanulla. Maatuskoissa on pieni helistys-juttu sisällä ja sivuilla söpöjä nauhoja, joita pikku-ihmiset voi näprätä :)

Mukavia syyspäiviä! 

Mymistelyä

 Noista (ja muutamasta muusta) aineksista syntyy niin hyvä sosekeitto, että syyessä pitää vaan mymistellä! 

Se on peruna-bataattisosekeitto. 

Nopeasti sanottuna: 

-Keitä peruna ja bataatti, lisää keitinveteen liemikuutio(kasvis, liha tai kana)

-Kuullota sipuli ja valkosipuli. 

-Soseuta kasvikset. 

-Lisää kermaa, sulatejuustoa, mausteita fiiliksen mukaan. Soseuta vielä. 

-Paista pekoni rapeiksi kuutioiksi. Ja lisää keiton päälle. Basilikaakin pikkusen!

Jälkkäriks sitruunarahkakakkua. Ilme kertoo kaiken :)

Tyhjää lyö..

 Kun ajatus lyö tyhjää, eikä oo oikein inspistä kirjottaa, niin kuvat kyllä kertoo puolestaan. 

Ehkä tässä alkaa aatoskin lentämään kun kuvien muodossa muistelee viime viikkoa.

Miehen viimeinen "loma"-viikko (6/6)

Sillon on hyvä alottaa kaikenlaista remppaa. Ja tehä sit vauhilla, tosi tehokkaasti.. 

Hulinaa piisas, mut kaikkee kivaa on touhuttu. Tykkään!

Lauantai on spesiaali-päivä. Joskus lauantaiaamun voi alkaa sohvalla lastenohjelmia katsellen ja herkkuja syöden.
Mutta vaan joskus :)

  Intialaisen aterian valmistus ei oo helpoimmasta päästä, mutta lopputulos palkitsee! 

Monta pannua tulilla, leivät paistuu uunissa. Mies väsäs mangolassin ja kurkkuraidan. Minä Tikka Masalan ja Naan-leivät. 

 Aterian jälkeen maha oli niin täys, että mitään kummoisia aktiviteetteja ei voinut ees ajatella. Joten sillon vaan löhöttiin loppuilta ja katottiin Avaraa luontoa.

 Jaaaa jos vaikka lisää ruokaa ;)

Valmistettiin sunnuntai-päivällinen äitin kanssa kimpassa.

Äiti teki alkuruuaksi rapuleipiä, pääruuaksi ihanaa kermalihaa.

Minä tein pääruuan lisukkeeksi perunagratiinin ja jälkkäriksi puolukka-pannacottaa.

Puolukka-pannacotta.
Paras jälkkäri pitkään aikaan. 

Ruokalappuja tuli ommeltua iso satsi. Naputtelen näitä myyntiin fb:hen, kunhan saan kuvattua!

 Maanantaina kurkkasin ikkunasta ulos ja näky oli tällanen :) 

Itku meinas päästä, kun näytti niin hurjalle, mutta salaojitus hoitui muutamassa päivässä ja kyllä nyt kelepaa. Toki pihan laittoa on aika hirmusesti, mutta keväällä kerkee!

 Tässäpä esittäytyy: Herra Hu-Huu! Näitä tulossa kans enemmän myyntiin asti kunhan kaikki saa siivet ja pääsee lentoon. 

"Äiti, koljasin seinän teipillä!"

Ma-Ti-Ke-To-Pe-La-Su

Maanantai ei oo mun inhokkipäivä. Oikeestaan aina mukava.

Viikon varelle on ripoteltu kivaa tekemistä, joten uus viikko on kiva alkaa. 

Hurjan hauska viikonloppu takanapäin, sitä voi myhäillen muistella. Tuli vietettyä aikaa kivojen ihmisten kanssa. Vähän myös kokattiin, jumpattiin, syötiin, höpöteltiin, naureskeltiin. Ehkä viikonlopun aikana myös välillä äksyiltiin ja kiukuteltiin. Mut nekin kuuluu asiaan.

Sillon kun saan viettää aikaa rakkaimpien kanssa, himpun verran ommella, loihtia keittiössä jotain herkullista mahan täytettä, sillon oon kaikkein iloisimmillani! 

Ja voin myös hetkeäkään miettimättä löytää sen toisen ääripään, eli millon oon kaikkein äkäsimmilläni ja eniten hermona. No, se on sillon kun ompelukone ei toimi mun haluamalla tavalla. Ja sillon minä oon kamala.. En voi hallita niitä lukuisia voimasanoja, jotka suusta ryöpsähtää. 

PAH! 

Nämä alla olevat kuvat ei oo kyllä viime viikonlopulta. Vaan edelliseltä. 

Mut näitten siivittämänä uuteen viikkoon!

Meijän muru-akkelin ensimmäinen synttäripäivä muuten lähestyy :) Kakku-idea on jo kovasti hautunut pääkopassa. Tavoitteet on taas aika suuret, katotaan onnistuuko..