1.5.2012

One lovely blog award

Sitten kun lehmät lentää- blogin Milla antoi minulle tällaisen tunnustuksen. Lämmin kiitos! 

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama award 10 parhaalle blogille/bloggaajalle
 
~ Rakastan vanhoja esineitä, kankaita, huonekaluja.. Tekstiileissä olen erityisen viehättynyt 70-lukuun, huonekaluissa vielä vanhempiin. Rosoiset pinnat ja rapistuneet maalit on jotain tosi ihanaa! Ja tulen kovin onnelliseksi kun löydän jostain jotain edellisen kaltaista. 

~ Aina kun saan käsiini hyvän lehden, en millään raaskisi lukea sitä. Odotan aina hyvää hetkeä kun lapset nukkuu ja on muutenkin rauhallista, otan kupin kahvia ja päätän, että luen esim sivulle 30. Seuraavalla kerralla taas jatkan :)

~ Haaveilen hirmuisesti ulkomailla asumisesta, mutta olen kamala ikävöijä, enkä tiedä pystyisinkö siihen. Enkä myöskään tiedä, pystyisinkö enää ikinä luopumaan tästä rakkaasta kodista. 

~ Olen perustanut oman toiminimen; Nätti Designin. Teen erilaisia koruja, ompelen lasten vaatteita ja kaikkea muuta kivaa, pipoja, ruokalappuja, jne.. Sitten kun vanhempainvapaat päättyy, toivon saavani tästä itselle työn. Tietysti kovasti on vielä kehittämistä, mutta nyt on kivasti aikaa!

~ Oon päättänyt, että katson enää vain hyvän mielen elokuvia, koska oon muutenkin helposti ahdistuvaa ja mietiskelevää sorttia ja ikävät jutut ruokkisi vain mun mielikuvitusta pahalla tavalla. Tämä koskee myös kirjoja! Ihanaa hömppää, romanttista, hauskaa, satuja, seikkailua. Poikkeuksena kuitenkin Robin Cookin lääketieteeliset trillerit, jotka on huippuja!

~ Minulla on kaksi ihanaa, kaunista ja tervettä lasta. Olen hurjan onnellinen! Välillä sitä kuitenkin katsoo lapsiaan ja hirveä pelko kouristaa rintaa. Sitä miettii, mitä kaikkea voikaan tapahtua ja miten äärettömän paljon nuo pienet mussukat merkitsee! Äitiys tuo mukanaan suurimman onnen maailmassa, mutta samalla paljon pelkoa. Mietintää siitä, osaanko kasvattaa lapseni "oikein" ja ohjata heitä oikealle tielle. Toivottavasti <3

~ On varmaan monta vuotta aikaa, kun viimeksi olisin miettinyt, että "mitähän tekis" tai "onpa tylsää". Mulla on ehkä vähän paha tapa suhtautua tosi intohimoisesti kaikkeen mitä teen. Ja kiinnostuksen kohteita on yhdelle ihmiselle ihan liikaa. Vuorokauden tunnit ei millään riitä kaikkeen, mitä haluaisin. 

Hmmm.. tämä olikin aika vaikeaa! 

Tunnustus lähtisi eteenpäin: 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti